Kun minulle maksetaan peruspalkka menen työmaalle. Kun saan sen kaksinkertaisena, asennan elementtejä ja kun saan peruspalkan kolminkertaisena asennan elementtejä HYVIN! Näin sanoi yksi nokkamies minulle aikoinaan. Tarvitaanko hyvän suorituksen aikaansaamiseksi ja ammattiylpeyden nostattamiseksi aina enemmän rahaa. Toivottavasti ei.
Hyvän työn ja työuran keskeisiä tekijöitä ovat ammattitaito, hyvä porukka ja kyky nähdä kokonaisuuksia. Työssä jaksamisen kannalta pelkkä tekemisen taito ei riitä - on myös hallittava oman ammattialueen tietämys. On kyettävä olemaan ylpeä kuulumisesta kollektiiviseen ammattiyhteisöön, osattava nauttia porukkaan kuulumisesta sekä kyettävä arvostamaan omaa taitoaan.
Työhön käytetty aika ja sen merkityksen ymmärtäminen on osa ammattitaitoa. Minulla on ollut mahdollisuus tutustua työni puolesta melko laajasti rakentamisen menetelmiin ja työmenekkeihin sekä viime aikoina myös työurakkahinnoitteluun. Näiden kahdenkymmenen vuoden aikana koottujen kokemusten valossa voi todeta, että työlle ei ole olemassa oikeaa työmenekkiä tai oikeaa kustannusta. Oikea hinta löytyy siinä vaiheessa, kun joku suostuu maksamaan toiselle tietyn hinnan työstä – sehän on oikea, siis todellinen hinta, koska se on sovittu. Onko se sopiva hinta työstä on sitten jo ihan toinen juttu. Työsaavutus eri ihmisillä ja eri työryhmillä vaihtelee runsaasti. Joku ei saa juuri mitään aikaiseksi ja toinen tekee lähes menetelmän optimivauhdilla. Jonkun mielestä 800 kiveä päivässä muuraava ei voi tehdä töitä hyvin ja toinen todistaa omalla ammattitaidollaan tuon väitteen tyystin vääräksi.
Filosofian professori Oiva Ketonen totesi eräässä tutkimuksessaan: ”Ammattilaisen tuote on olemassa tiettyä tarkoitusta varten. Se on kokonaisuus, jolla on tietty mieli. Hän vastaa siitä, että hänen tuotteensa kelpaa tarkoitukseensa, jonka määrittelee pikemminkin se maailma, jossa hän elää kuin hän itse. Hän ei pääse vastuusta selittelemällä. Ehkä silloin kun ei tarvitse selittää tekosiaan, voi olla ammattiylpeä teoistaan - teki työt sitten nopeasti tai vähän hitaammin.”
Ammattiylpeyttä osoittaa, että tehdään laatua aikataulussa halliten kustannukset. Jollekin jo pelkkä tilipäivä on riittävä osoitus arvostuksesta ja jollekin toiselle ammattiylpeys löytyy osaamisasteikon yläpäästä. Pääasia on, että työskennellessämme pysymme aina oikealla tiellä, sillä mitä hyödyttää juosta, jos ei juokse oikealla tiellä ja oikeaan suuntaan.
Ihmiset toivottavat toisilleen toisinaan työn iloa. Huipputekijöillä on työhönsä juuri tällainen suhde. He eivät tee työtä pelkästään elääkseen tai velvollisuudesta. Tällainen työntekijä nauttii työstä ja tekee sitä myös ilokseen, koska onnistuminen ja uuden luominen tuo hänelle henkilökohtaista tyydytystä. Palkan ohella olennaista on oman työyhteisön ja ammattipiirien antama arvostus.
Tapani Ahola